Toukokuinen päivä oli vaihtumassa iltaan. Arkisen elämän äänet rauhoittuivat, ja helsinkiläisessä kerrostalossa ikkunoihin alkoi syttyä valoja yksi kerrallaan. Työt olivat päättyneet, lapset palanneet koulusta ja monien kotien keittiöissä valmisteltiin jo illallista. Asuinalueen ylle oli laskeutunut tavanomainen, turvallinen rauha.
***
Samaan aikaan läheisen metsän reunassa näkyi liikettä. Pensaat kahisivat ja oksat heilahtelivat, kunnes puiden ja kasvillisuuden välistä työntyi näkyviin peuran pää. Se tarkkaili silmillään edessään olevaa autotietä ja kauempana levittäytyvää kaupunkialuetta. Kaikkinainen liike, kirkkaat valot ja oudot hajut tuntuivat siitä pelottavilta, mutta toisaalta valtavan kiehtovilta. Se näki edessään maailman, joka poikkesi täysin takana olevasta metsän hämäryydestä. Keräten hetken aikaa rohkeutta peura seisoi hievahtamatta paikoillaan, kunnes aivan yhtäkkiä pinkaisi juoksuun. Vasemmalta tullut autoilija jarrutti renkaat kirskuen, ja katseli hämmästyneenä ruskean eläimen juoksua kohti asutusaluetta.
Ympäristö oli sille kuitenkin täysin vieras. Siellä oli liikaa ääniä ja liikaa ihmisiä, ja hyvin pian peura alkoi haluta takaisin tuttuun kotiinsa, metsän turvalliseen hämäryyteen. Se juoksi roskakatosten, pihakeinujen ja autojen välistä ja yritti löytää tietä takaisin. Saavuttuaan erään kerrostalon pihaan peura pysähtyi ja näki edessään ikkunan. Sen takana liikkui ihmisiä, ja tätä näkyä se pysähtyi nyt katsomaan.
Eläinten maailma ja ajatukset ovat joskus ihmisille suuri arvoitus. Syytä on vaikea löytää, mutta nyt peura taivutti päänsä alas, kiihdytti itsensä täyteen vauhtiin ja iskeytyi ikkunalasia vasten.
***
Pauketta, kilinää, kirkumista. Lasinsiruja, kaatuneita tuoleja ja maljakkoja. Sekasortoa, jota asunnossa olleet ihmiset eivät olisi koskaan voineet kuvitella tapahtuvan. Siinä he olivat, samassa olohuoneessa, ihmiset ja peura. He tuijottivat toisiaan ja äänettömyyden vallitessa miettivät, että mitähän ihmettä tässä oikein pitäisi sanoa.
Sinä toukokuisena iltana soitettiin kaksi puhelua. Toinen hätäkeskukseen, toinen 24 Centerille. Tehtävänanto oli hyvin poikkeuksellinen: peura oli syöksynyt sisälle kerrostaloasuntoon maantasossa olevasta ikkunasta. 24 Center välitti paikalle välittömästi lasipäivystäjän, jonka tehtävänä oli asentaa asuntoon uusi ikkuna. Hätäkeskus välitti paikalle viranomaiset, jotka hoitivat asiat muuten kuntoon.
Yö laskeutui pian kaupungin ylle. Kun aurinko laski taivaanrannan taakse, kaikki näytti taas aivan tavanomaiselta. Yhdessä kerrostaloasunnossa oli kuitenkin uusi ikkunaruutu, jonka takana asuvilla ihmisillä oli nyt kerrottavana uskomaton tarina. Se tarina kertoi peurasta, joka teki vierailun heidän kotiinsa keskellä arki-iltaa.
Helsingin Sanomien artikkeli luettavissa: https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000006125116.html
