Kesäauringon paiste, uuden mullan tuoksu ja valoisat kesäillat olivat yhdistelmä, joka sai pihan lapsiin aina vauhtia. Sisäpihalta löytyi tummanvihreä nurmikaistale, jonka keskellä elettiin joka kesä ne kaikkein jännittävimmät turnaukset. Ei se mikään Anfield ollut, mutta riittävän tasainen ja pehmeä kenttä kuitenkin, jotta pelit saatiin aikaiseksi. Lippikset maalitolpiksi, nappikset jalkaan ja vähän geeliä hiuksiin. Uuden jalkapallon koskematon pinta kiilteli vielä auringossa, kun kesän ensimmäinen potku annettiin.
Sinä iltana pelit venähtivät pitkäksi. Kotiintuloajat olivat jo ylittyneet ja polvet olivat vihreinä kovista väännöistä, mutta niillä ei ollut juurikaan merkitystä. Ratkaisua ei nimittäin ollut vielä tullut. Paahtava helle oli jo muuttunut ilta-auringon punertavaksi kajoksi, hiki sumensi jokaisen pelaajan silmät, mutta peli se vain aaltoili puolelta toiselle.
Silloin vasemman laidan vikkeläkinttuinen hyökkääjä sai pallon. Hän oli ollut tänään vireessä – sen olivat kaikki pistäneet merkille – ja nyt hän meni taas menojaan. Tilaa oli valtavasti, vain maalivahti edessä ja sen illan ratkaisijan rooli oli tarjolla.
Veto lähti todella nopeasti. Ja hirvittävän lujaa.
Tuntui, kuin koko sisäpiha olisi hajonnut. Lasinsiruja lensi asfaltille ja räsähdyksen äänet kaikuivat kiinteistöjen seinissä omituisen kauan. Kilinää ja kolinaa, jonka jälkeen kaikkialle laskeutui hetkeksi syvä hiljaisuus. Pallo oli painunut alakerroksen naapurin keittiön ikkunasta sisään hajottaen koko ruudun tuhannen sirpaleiksi.
Sellaisessa hetkessä ajatellaan yleensä ensimmäisenä talonmiestä. Nyt joku muisti, että hän oli tämän päivän kesälomalla. Seuraavaksi mietitään mahdollisia pakoreittejä, mutta nekin osoittautuivat turhiksi, kun rikkinäisen ikkunaruudun taakse ilmestyi naapuri.
Lapset olisivat voineet kuulla oppitunnin siitä, kuinka paljon kello on, moneltako taloyhtiössä on hiljaisuus ja kuinka hölmöä on pelata jalkapalloa muiden ikkunoiden alla. Lisäksi he olisivat voineet saada arvokasta tietoa siitä, kuinka hankalaa voi olla saada tähän aikaan lasipäivystäjä paikalle. Tällä kertaa näitä nuhdesaarnoja ei tullut. Naapuri nosti vain puhelimen korvalleen ja puhui lyhyen puhelun.
24 Center otti sinä myöhäisenä kesäiltana vastaan aika klassisen tilannekuvauksen. Jalkapallo oli osunut ikkunaruutuun, jonka seurauksena pallo oli keittiön perukoilla ja ikkunaa ei enää ollut. Lyhyen ja ytimekkään puhelun jälkeen 24 Centerin päivystäjät välittivät toimeksiannon lasiasentajalle. Pakettiauto kaartoi sisäpihalle, uusi ikkunalasi asennettiin ja pallo palautettiin omistajalleen.
Seuraavana päivänä pelit saivat jatkua. Mukaan oli tullut kuitenkin yksi ehto: ratkaisevaan vetoon ei saa laittaa enää niin pahaa ulkokierrettä.
