Erään asutuskeskuksen vieressä oli suuri peltoaukea. Varhain aamulla, vielä kun oli hämärää, pellolle ajoi traktori. Sen kirkkaat ajovalot lakaisivat pellon tummaa pintaa ja tasainen moottorin murina halkoi muuten täysin hiljaista aamuyötä. Maanviljelijä oli työssään, kun muut vielä nukkuivat.
Jos joku tarkkasilmäinen olisi silloin katsonut pellolle, hän olisi voinut huomata sen etelälaidassa pienen pientä liikettä. Tarkemman seuraamisen jälkeen hän olisi voinut todeta, että kyseessä on jokin pieni eläin. Nyt kukaan ei ollut kuitenkaan näkemässä, ja traktorin raskaat renkaat alkoivat lähestyä sitä pahaenteisesti.
Kirkkaan, lähes läpitunkevan valokeilan osuessa oikeaan kohtaan, fasaanikoiras nosti päätään ja räpytteli silmiään. Se oli jo jonkin aikaa häiriintynyt tuosta moottorin äänestä, ja nyt vaikutti siltä, että se lähestyi uhkaavasti. Fasaanilla oli ollut aamiainen kesken. Tämä sama viljapelto oli tarjonnut sille jo monen päivän ajan herkullisen aterian, eikä lintu pitänyt yhtään tänä aamuna tapahtuneesta muutoksesta. Traktori häiritsi sen aamurutiineja, eikä se tuntunut yhtään hauskalta.
Maanviljelijä ohjasi traktoriaan ja hyräili hiljaisella äänellä. Aamuherätyksen tuoma väsymys alkoi olla jo kokonaan tiessään. Taivaanrannassa rupesi punertamaan ja pian aurinko nousisi. Se oli hetki, jota hän odotti. Sykähdyttävän kaunis, jopa jollain tavalla taianomainen. Pimeys häviää, valo voittaa.
Maanviljelijä säpsähti ajatuksistaan, kun kuului kevyt humahdus ja jotain tummaa nousi ilmaan aivan traktorin vasemman ikkunan kohdalla. Hän ehti juuri ja juuri erottamaan sen fasaaniksi, joka kiiti hurjaa vauhtia ilmassa, laskeutui pellon laitaan ja katosi viimein jonnekin kasvillisuuden sekaan.
Se oli ollut lähellä. Pelästynyt fasaani jatkoi matkaa juosten, pienen metsikön läpi, juurakoiden yli ja päätyi erään omakotitalon pihaan. Pieni sydän pamppaillen se teki vielä yhden pakolennon, iskeytyi ikkunaa vasten ja rysähti kolmen lasiruudun läpi keittiön lattialle.
Sinä aamuna oli paljon outoja tapahtumia. Ensin talon asukkaat säikähtivät pahanpäiväisesti, sitten he näkivät syyn koviin ääniin ja lasinsiruihin ja viimein he saivat kannettua tärisevän fasaanin takaisin puutarhaan. Lintu vaikutti vahingoittumattomalta, tosin todella säikähtäneeltä, ja hetken aikaa se tepasteli kummissaan nurmikolla. Viimein se lähti lentoon ja laskeutui jonnekin metsän siimekseen, turvalliseen ja hiljaiseen elinympäristöönsä.
Fasaanin yllättävä vierailu jätti jälkeensä kuitenkin rikkinäisen ikkunan, josta kylmä aamuilma puhalsi sisälle taloon. Asukkaat soittivat 24 Centerille, jossa asiakaspalvelijat vastaanottivat jälleen kerran tehtävänannon siitä, kuinka luonto tekee vierailun ihmisten koteihin. Lasiasentaja sai ikkunaruudun hoidettavakseen, ja pian kaikki oli taas kuin ennenkin.
Fasaani jatkoi omaa elämäänsä peltoaukean lähellä, uusi ikkunaruutu oli talossa tukevasti paikoillaan ja maanviljelijä, tietämättömänä tästä kaikesta, ohjasi traktoriaan pois pellolta. Aurinko oli jo noussut, uusi päivä alkanut ja kaikki oli kuin ennenkin.
